-KIRJAILIJA-
Maritta Lintunen
Ihminen on itselleen salaisuus loppuun asti.
"Suvun tarinat lomittuvat luontevasti lukijan mielessä, loppua kohti hienosti tihentyen. Lukija vakuuttuu, että tarina tarvitsee tämän pitkän kaaren. Samalla yksi jos toinenkin ehkä alkaa ajatella myös oman elämänsä sukupolvien ketjua.
— Hallassa maiseman, paikan merkitys korostuu myös ihmisten mielen ja valintojen määrittäjänä. Rakennukset, vaaramaisema kasveineen ja eläimineen ovat osa henkilöiden ”olemusta”, heidän verenkiertoaan ja hengitystään. Ilman sitä he olisivat jotain muuta, kuten toiset ihmiset toisissa paikoissa.
— Hallan päätösjaksot ovat jylhää tekstiä, Hiljan viisain havainnoin, luontokokemuksin ja ajatuksin.
— Olen ajatellut, että John Williamsin Stonerin (alkuteos 1963; Bazar, 2016; suom. Ilkka Rekiaro) viimeisen sivun kuoleman kuvaus on lukuhistoriassani kaunein lajissaan. Halla-romaanin Hiljan näyt viimeisinä hetkinään ovat runollisessa unenomaisuudessaan yhtä lailla vaikuttaa luettavaa.
— Maritta Lintusen Halla on aistivoimaista ja puhuttelevaa kirjallisuutta tarinoiden voimasta ja sukupolvien ketjusta. Se on myös yhteiskuntakriittinen puheenvuoro luonnon, maiseman ja ihmisen puolesta kaikkialle tunkevaa tehokkuusajattelua vastaan."
Jari Paavonheimo, Kulttuuritoimitus
"Lintusen kielessä on jotakin, josta lukija voi olla aistivinansa vuosisatojen päähän ulottuvaa, melankolian ja surumielisyyden sävyttämää tapaa olla, elää ja kokea."
Sanna Jääskeläinen, Savon Sanomat
"Hämeenlinnalaisen kirjailija Maritta Lintusen energinen, viisas ja hyvin toiminnallinen uutuusromaani tuntuu kirjoitetun kuin kunnianosoituksena Ylä-Karjalalle ja sen työteliäille ihmisille. — Romaanin juoni on hyvin toiminnallinen. Lukija saa sen eteensä aistivoimaisina tilanteina. Voisin nähdä tämän hyvin elokuvattuna tai näytelmäksi tehtynä.
— Osaksi eläytymisen mahdollistaa teoksen kieli, joka on viimeistä piirtoa myöten hiottuja ja rikasta.
— Harva teos saa kriitikossa aikaan sellaisen haikeuspuuskan kuin se, miten esiäideille omistettu teos toteuttaa alun sitaattinsa.
— Haikeus tulee ehkä siitä, että ”kerromme maisemalle tarinan” tuntuu teoksessa kuvaavan ihmisiä, jotka uskoutuvat maisemalle suoraan, samaten kuin ihmisiä, jotka uskoutuvat toisilleen maiseman kuvaamisen kautta."
Sini Kiuas, Hämeen Sanomat
"Pääosassa ovat vahvat naiset, joita yhdistää
rakkaus tai sukuside Hallaan, pieneen perintötilaan
erämaan perukoilla.
— Historian erilaiset äänet taitavasti
tavoittava romaani.
— Lukeminen on elämys."
Anna-lehti
Halla blogeissa