"Kun sen tekee näin aidon tuntuisesti ja taitavasti, kerrontaa monella ovelalla kikalla rikastaen, lopputulos on yhdellä kertaa suloinen, haikea ja traaginen – olematta kuitenkaan sysimusta."
–
Kieli onkin romaanissa ihmisen mielenrauhan ytimessä, ja sen korostamiseen Lintunen käyttää ihastuttavaa keinoa.
–
...selventyy se, mitä sekä Matti Pulkkinen että Maritta Lintunen kielestä ajattelevat: jos se riistetään ihmiseltä luokkahuoneessa tai vieraassa maassa, riistetään myös kyky havaita, ajatella ja tuntea."
Suvi Ahola, Helsingin Sanomat
"Maritta Lintusen proosateoksissa kielen rytmit, lauseiden poljento ja sanojen tuntu ovat olennainen osa juonen kuljetusta. Lintusen lause ei pyri briljeeraamaan hienostelun tai koristelun keinoin vaan se rakentuu kulloisenkin aihealueen mukaisesti tavoittelemaan tarinan ominaislaatuja.
Kielessä syntyy teoksissa kuviteltu maailma, jonne astuminen mahdollistuu juuri Lintusen tenhoavan kielellisen taitavuuden myötä. Näin käy myös kirjailijan uudessa teoksessa.
Sata auringonkiertoa -romaanissa kielestä tulee myös yksi teema, identiteetin rakentumisen juurisyy ja kotiutumisen mahdollistaja. —
Hieno sivujuonne rakentuu Sepon tarinaan hänen tutustuessaan kirjailija Matti Pulkkiseen. —
Romaani pohtii eri kanteilta kotiutumista sekä mahdollisuutta juurtua uuteen kieleen ja tehdä siitä koti. Teoksessa lähteminen ja palaaminen, muutos ja kiertokulku muuttuvat problemaattisiksi teemoiksi, joihin eri henkilöt antavat erilaiset sisältönsä. —
Sata auringonkiertoa -romaanissa lähdetään Ruotsiin töihin ja palataan takaisin pieneen kylään Ylä-Karjalassa. Sukuromaani kuvaa kiehtovasti kotiutumista ja vierautta, oudon kielen omaksumista ja oman tunnekielen tärkeyttä. —
Ja pesäpuu itki -esikoisromaania (1977) voi lukea Lintusen teoksen vieritekstinä."
Kaisa Kurikka, Turun Sanomat
"Hieno kuvaus lähtemisestä ja jäämisestä —
1970-luvun kuihtuvasta maaseudusta, Ruotsiin lähdöstä ja siirtolaisten kohtaloista sekä suomalaisesta puhumattomuuden perinteestä on kirjoitettu niin paljon, että jokaisessa uudessa teoksessa täytyy olla jotain omaa, joka nostaa sen yli muiden ja edelleen kiinnostavaksi. Sata auringonkiertoa -romaanissa (WSOY, 2023) sitä on.
Maritta Lintusen kieli on mieltähyväilevän kaunista, kerronta sujuvaa ja ennen muuta koskettavaa ja osuvaa. Ei tarvitse itse olla kokenut siirtolaisuutta pystyäkseen eläytymään Ylä-Karjalan Loukkuvaaralta vuonna 1975 lähtevän Sotikoffien nelihenkisen perheen muuttoon ja uuteen elämään Göteborgissa. Taakse jää pienviljelijän niukka elanto, mutta myös vanhat vanhemmat, luonto ja kaikki tuttu ja turvallinen, joista tärkeimpänä oma kieli.
Paluumuuttaja puolestaan löytää tästä romaanista paljon tuttua, joka on hienosti kerätty tähän: ”Lähteminen muuttaa ihmisen lopullisesti.” —
Sata auringonkiertoa antaa toivoa ja uutta elämää maaseudulle, joka muutama vuosikymmen sitten tyhjentyi. Esiintyypä romaanissa myös edesmennyt kirjailija Matti Pulkkinen, joka omana aikanaan piti maaseudun asukkaiden ja elämän puolta. —
Tätä päivää romaani sivuaa pohdinnoissa siitä, kenellä on oikeus lähteä paremman elämän perään toiseen maahan. "
Leena Reikko, Kulttuuritoimitus
"Hieno tarina ylisukupolvisesta kipuilusta kahden kulttuurin välillä sekä elämänmittaisesta valheesta.
- Lintunen välittää hienosti muistojen vahvuuden ja tallentaa niin tarkoin yksityiskohdin ajankuvaa, että 1970-luku suorastaan tulvahtaa silmille.
-Lintusen runoilijatausta näkyy runsaissa ja tarkasti rakennetuissa kielikuvissa. Teoksesta välittyy kielen tärkeys identiteetille.
- Mukaansatempaava kirja on täynnä syvää viisautta ja hienoja teemoja nuoruuden kasvukivuista vieraudentunteeseen, vanhustenhoidon nykytilasta rasismiin – ja silti se tuntuu kevyeltä ja lempeältä. Aidolta elämältä."
Tarja Ollikainen, Ylä-Karjala
"Maritta Lintunen piirtää hienosti esiin kaksi erilaista tapaa rakentaa elämänsä ja identiteettinsä."
Mikko Jämsén, Etelä-Suomen Sanomat & Savon Sanomat
"Kertojat vaihtuvat glissandona, liukuen, kuin huomaamatta, mutta fokus säilyy kirkkaana. –
Sata auringonkiertoa on tunnekylläinen mutta myös tarpeellisen rosoinen lukukokemus."
Eija Komu, Karjalainen
"Kirjailija pukee lihaksi ja vereksi Sotikoffin siirtolaisperheen —
Lintunen antaa mieliinpainuvasti äänen karjalaiskirjailija Matti Pulkkiselle (1944–2011) —
Mosaiikki tarkentuu pysäyttäviksi kuviksi suomalaisesta rakennemuutoksesta ja viime vuosisadan suurimmasta muuttoliikkeestämme. Lintusen varsinainen fokus onkin makrotasolla, vaikka hän ilmiselvästi nauttii värittää riipaisevan kauniita ihmiskohtaloita moninaisine seurauksineen."
Jari Olavi Hiltunen, Satakunnan Kansa
"Lukeminen on lukijalle kuin verenvaihtoa" —
sitä se on, myös tämän Maritta Lintusen romaanin kohdalla."
Mari Teinilä, Kotimaa
"Koskettava romaani siitä, mitä perheelle tapahtuu, kun yhdet lähtevät ja toiset jäävät. Maritta Lintunen kuvaa herkkävireisesti suurta yhteiskunnallista rakennemuutosta, kun 1970-luvulla kuihtuva maaseutu pakotti kymmenet tuhannet suomalaiset muuttamaan paremman elämän toivossa Ruotsiin. Seurauksena oli juurettomuutta ja sopeutumisvaikeuksia. Seuraavan sukupolven tehtäväksi jäi ilmiön jälkihoito. Tämän kuvaamisessa Lintunen onnistuu osuvasti ja myötäeläen."
Savonia-kirjallisuuspalkintoraati 17.11.23
"Moniulotteinen tarina kuvaa hyvin lähihistoriaa, Suomen agraariyhteiskunnan kipeitä muutoksia ja suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan eroja siirtolaisen silmin. — Onko nykyisessä siirtolaisuudessa samoja elementtejä? Eivätkö motiivit ole samoja; turvallisemman ja paremman elämän etsiminen? Kohde- ja lähtömaat ovat vain muuttuneet. Lähteminen ja palaaminen jättävät jälkensä."
Virve Myllymäki, Turun tienoo-lehti
"Kiintoisa koukkaus fiktiosta faktaan tulee, kun tämä tilallaan yksin elelevä nuori, kirjallisuutta harrastava mies vuokraa yhden talonsa kirjailija Matti Pulkkiselle —Nämä jaksot tuovat romaanin aivan omanlaistaan jännitettä ja säihkettä."
Kaleva, Esko Karppanen
Sata auringonkiertoa blogeissa