”Sydänraja on osuva nimi teokselle, joka liikkuu herkkien rajalinjojen läpi niin historiallisin, ideologisin kuin psykologisinkin aihelmin.
   (…) Monitahoisesta teoksesta kuoriutuu vähä vähältä uusia kerroksia ja temaattisesti mielenkiintoisella tavalla lomittuvia tarinalinjoja.
   (…) Romaanin henkilöhahmot ovat selkeitä, mutta silti riittävän vivahteikkaita pitämään lukijan mielenkiintoa yllä. Dialogeissa rivien väliset tauotkin puhuvat ilmeikkäästi.
   (…) Sydänraja ottaa sukupolvikapinan käsittelyyn tuoreella otteella. Sukupolvikapinaan ja sen myötä myös ajan ilmiöihin asemoituneena romaanina teosta voi tulkita erityisesti identiteetin kehityksen kuvauksena.
   (…) Nuoren ihmisen psykologisen samastumisen tarve kytketään Lintusen romaanissa onnistuneesti yhteiskunnallisiin virtauksiin, sekä menneen että paraikaa elettävän ajan henkeen, tilanteisiin, joissa jokainen joutuu valintansa tekemään ja kantamaan niistä myös vastuun.”


Raija Palttala, Nuoren Voiman Kritiikki

 

 

”Lintunen kirjoittaa taitavasti tarinaa siitä, miten ihmisen saa mukaan ja uskomaan mitä erilaisimpiin totuuksiin.”


Sirpa Ylönen, Warkauden Lehti

 

 

”Sydänraja on tarkoin rakennettu ja hiottu kertomus nuoren naisen kasvusta itsenäiseksi, omilla aivoillaan ajattelevaksi yksilöksi. 
   (…) Lintunen kirjoittaa psykologisesti tarkkaa ja uskottavaa tarinaa nuoren ihmisen sokeasta aatteellisuudesta ja ehdottomuudesta.
   (…) Sivumääräänsä nähden Lintusen romaani on yllättävän monipuolinen.
   Paitsi, että se liikkuu kahdessa aikatasossa, se kuvaa muutenkin sukupolvieroja. Suljetun yhteisön vallankäyttöä raotellaan myös satiirisilla kohtauksilla Venäjän Karjalaan lähetysmatkoja tekevistä lähetyspiiriläisistä. 
   Lintusen lyyrikonlaatu näkyy Ronjan nostalgisena hurmioitumisena Kanneljärven ja Kokonselän rantamilla. Realismi puskee esiin, kun uho murenee suruksi ja pyhimystaru paljastuu pelkäksi tragediaksi.”
   Kirjailija varoo suoria kannanottoja. Sydänraja on kuin peili, jonka kuvat vaihtelevat katsojan näkökulman mukaan.


Raija Hakala, Pohjolan Sanomat

 

 

”Maritta Lintusen kolmas romaani Sydänraja kertoo yhtä aikaa surumielisen, pelottavan ja toiveikkaan tarinan muistojen vaalimisesta ja ihmisten surun käyttämisestä manipulointiaseena.
   (…) Lintunen on myös lyriikan ja novellistiikan taitaja, ja se näkyy hänen pitkässä proosassaankin. Lintusen virkkeet ovat mietittyjä, kerronta hiottua ja paikoin hyvin pelkistettyä. Hän kykenee muutamilla tarkoin harkituilla virkkeillä luomaan kokonaisia henkilöitä ja rakentamaan jännitteisiä, tiheitä tilanteita.
   (…) Lintunen liikkuu sulavasti nykyhetken ja menneisyyden välillä, eikä mikään romaanin taso tunnu päälle liimatulta.
   Vaikka Sydänrajassa on paljon surua ja kuolemaakin, romaani on monilta kohdin myös erittäin hauska. (…) Lintunen hallitsee tyylien vaihtelun hyvin, eikä romaani hajoa moninaisuuteensa.”


Salla Simukka, Suomen Kuvalehti

 

 

”Maritta Lintunen on kirjoittanut mielenkiintoisen, ajankohtaisen ja surullisen kirjan siitä miten ihmisen vilpitön asiaan omistautuminen ia innostuminen voivat kanavoitua kyseenalaisten asioiden palvelukseen.
   Sydänraja on tarina vaarallisesta lojaalisuudesta ja sankaruudesta. Kirja kertoo myös nuoren ihmisen yksinäisyydestä, halusta kuulua yhteisöön ja tarpeesta kokea elämänsä merkitykselliseksi.”


Jaana Hannula, Uusi Rovaniemi

 

 

”(…) teos nostaa esiin harvoin suomalaisessa kaunokirjallisuudessa käsitellyn aiheen, nimittäin ääriliikkeet ja kuinka yksilöä niissä kohdellaan.”


Mauno Ruokonen, Vasabladet

 

 

”Sydänraja on varoitus monomaanisesta kiihkosta ja yksilön taivuttamisesta sokeaan kuriin sanktioiden avulla.
   (…) Sydänrajassa on myös lyyrisiä tihentymiä.
   (…) Sydänraja on tärkeä puheenvuoro niin yhteiskunnallisesti kuin yleisinhimillisesti. Se ei väheksy Karjala-bluesia, mutta se muistuttaa, että on tärkeämpää vaalia eläviä kuin kuolleita.”
Eija Komu, Keskisuomalainen, Karjalainen ja Savon Sanomat

”Vakavasta aiheestaan huolimatta kirja ei ole raskas tai vaikealukuinen. (…) Lintusen kieli on kaunista, välillä jopa runollista. (…) Lintunen ei kirjoita henkilöitään puhki, vaan lukijan tulkinnoille ja ajatuksille jää sopivasti tilaa.”


Tiina Vuorimäki, Aamulehti

 

 

”(…) kirja imaisee lukijan mukaan seikkailuun, jossa on paikoin jännityskirjan ja sotakirjankin aineksia.”


Jouko Varonen, Värtsi

 

 

”Pidempi proosa näyttää vakiintuneen Lintusen kolmannessa romaanissa sujuvaksi ja jännitteiseksi kokonaisuudeksi. Sanottakoon sitä vaikka psykologisen oivaltavaksi tarkkuudeksi.
   (…) Lintusen kielellisen taidokasta, paikoin lyyristä irrottelua on ilo lukea, mutta samalla se on tarkkaa luettavaa kiintoisine aikatasoineen sotavuosista nykypäivään.”
Risto Urrio, Kortepohjalainen

”Sydänraja vahvistaa Lintusen roolia äärimmäisten tunnekokemusten kuvaajana.”


Jari O. Hiltunen, Satakunnan Kansa

 

 

”Henkilökuvauksen taitava Maritta Lintunen tekee varsinkin kirjan miehistä lihaa ja verta.”


JT, Me Naiset

 

 

”Sota näyttäytyy Sydänraja-romaanissa 2000-luvun nuoren naisen tuntemana, teos on otteeltaan psykologinen. Romaanin kuluessa parikymppiseksi kasvava Ronja etsii paitsi juuriaan, myös paikkaansa yhteiskunnassa. Eksistentiaalinen etsintä, tyhjyys ja sen täyttäminen jollain merkityksellisellä saavat tulkintansa. (…) Tutkimuksissa on todettu, että nykyajan terrorisminkin takana on usein narsistisia ja psykopaattisia yksilöitä joita tiivis ryhmä manipuloi ja niin sanotusti kehittää omiin tarkoituksiinsa, ryhmän johtajiksi ja hirveyksien toimeenpanijoiksi. Sydänraja-romaani valaisee tätä ilmiötä ja on sikäli varsin yhteiskunnallinen, sanoisin kurkistus nyky-Suomen pinnan alle, jossa erilaiset verkostot muhivat.
   Sydänraja on mielestäni kuitenkin ennen kaikkea nuoren ihmisen kehitystarina. Oman itsen etsintä johtaa jonnekin ja jostakin pois, oma elämä on matka, jota voi kuvata kaukopartiomatkankin kulisseissa. Nuori esittää kysymyksiä, kyseenalaistaa, onneksi kyseenalaistaa myös omia kysymyksiään ja asenteitaan.”


Kari Tahvanainen, www.radiorex.fi

 

 

”Lintunen on hyvä novellistinen kirjoittaja, se näkyy tämänkin romaanin yksityiskohdissa.
   (…) Romaanin suuren linjan johtopäätökset ovat kauniit ja tekisi mieli sanoa kypsän ’opettavaiset’.”


Matti Mäkelä, Helsingin Sanomat

 

 

”Maritta Lintunen (…) saa kielen elämään, hengittämään ja lukijan pysähtymään johonkin kohtaan, makustelemaan ja nauttimaan lauseiden rytmistä, niiden rakentamasta tunnelmasta. Niin myös uusimmassa teoksessaan Sydänraja (WSOY 2012), monen äänen ja näkökulman varaan rakentuvassa romaanissa, jonka polttoaineina ovat suru, menetys ja sankaruus, kaipuu johonkin ehjään ja pysyvään, olkoon sen nimi vaikka toveruus.”


http://kirjoista.vuodatus.net/blog

 

 

”(…) sävähdyttävä lukukokemus. Romaani vakuuttaa nimenomaan tunnetilojensa ja näkökulmiensa skaalalla. Osattomuuden ja kodittomuuden tunnoista, vuosikymmenten yli ulottuvasta surutyöstä mennään groteskin kouraisevaan sodan raadollisuuden kuvaukseen ja hersyvän humoristiselle road tripille nyky-Karjalaan.”


Jani Saxell, kiiltomato.net

 

 

”Isänmaallisuus on paljon monimutkaisempaa kuin päällepäin näyttää. Maritta Lintunen käy asiaan käsiksi romaanissaanSydänraja, jossa vaalitaan menetetyn Karjalan muistoa, mutta myös kohdataan sen nykyisyys ja etsitään uusia merkityksiä sankaruudelle.
   (…) Kuvausten tyylilaji vaihtelee mielenkiintoisella tavalla humoristisesta uhkaavaan, ja (…) Lintusen henkilökuvat ovat mahtavia.”


Mari Viertola, Turun Sanomat

 

 

”Maritta Lintunen lukeutuu niihin kirjailijoihin, joiden (…) Teksti soljuu kauniisti ja on hyvin runollista. Lintusen teokset ovatkin kielellisiä linnunmaitokylpyjä.
   Kirjoittamisen taidon lisäksi Lintusella on myös erinomainen tarinankerronnan taito. Ilahduttavaa on myös se, ettei kirjailija tyydy helppoihin aiheisiin tai ratkaisuihin.
   Yllättävien käänteiden sävyttämä Sydänraja on mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä teos, joka ei yritä pestä mustaa valkoiseksi tai lähde osoittelemaan oikean ja väärän rajaa. Sen sijaan se osoittaa harmaassa olevan lukemattomia sävyjä ja antaa paljon ajattelemisen aiheita.”

 

Anni-Helena Leppälä, Kansan Uutiset Viikkolehti

 

 

”(…) romaani on kahden aikakauden välistä matkantekoa, kekseliästä ja lumovoimaista kerrontaa, tutkielma pakkomielteistä ja petollisuudesta, unelmista, peloista ja haaveista sekä yksilön ja yhteisön välisistä suhteista.
   (…) Maritta Lintunen kirjoittaa mukaansatempaavalla tavalla, kiintoisasti, herkästi ja kekseliäästi. Hänen tavassaan luoda mielenmaisemaa, luontokuvia ja ihmiskuvia on jotain todella herkistävää, nautinnollista ja kaunista.
   Uusin romaani sisältää monenlaisia ja yllättäviä aineksia, itsensä etsimistä ja löytämistä, hullunkurisia sattumuksia ja vaarallista lojaalisuutta, sankaruutta ja surua. Kahden aikakauden kuljettaminen juonenkuljetuksessa on onnistunutta. Romaanin monikerroksisuus haastaa lukijaa hiljentämään tahtiaan ja keskittymään, nautiskelemaan romaanin lumovoimasta ja mielikuvituksen voimasta. Lukija on haltioissaan.”


Juha Vähäkangas, Rauhan Tervehdys

 

 

”Romaani on hallittu kokonaisuus. Se muistuttaa oivaltavasti siitä, että kiihko voi muuttua epäterveeksi ehdottomuudeksi ja että on viisautta elää juuri tätä hetkeä. Menneisyydestä voi oppia, mutta sinne ei voi palata.”


Ulla Janhonen, Anna

 

 

”Ronjan tarina on aito ja koskettava. Hän keksii elämäänsä suunnan ja noudattaa sitä empimättä. Hän nojaa yhteen henkilöön, yhteen näkökulmaan, yhteen ajattelutapaan. Hän on nuoruuden innolla ja voimalla niin ehdoton, että on hukata itsensä.Sydänrajakertoo vahvan tarinan siitä, kuinka jokaisella on tarve kuulua johonkin. Ryhmä ja sen paine voi saada omakseen kenet tahansa, jos ei ole varuillaan.”


Hemulin kirjahylly -blogi

 

 

”Sydänrajassa on kiinnostava idea, hyvin keksityt henkilöhahmot ja tapahtumarikas miljöö.” 


upoksissa.blogspot.fi

Maritta Lintusen romaani Sydänraja (WSOY, 2012) löytyi eilen Hervannan Kirja-Kärkkäisen alekorista kahdella eurolla, enkä voi taaskaan muuta kuin voivotella suomalaisen laatuproosan hintadumppausta. Toisaalta on positiivista, että vähän mainostettu teos löysi lukijansa. Kirja-Kärkkäinen kuuluu suosikkikauppoihini siksi, ettei siellä kaupitella joutavanpäiväisiä turhakkeita ja siksi, että sieltä usein löytää harvinaisempiakin helmiä.

Ihastuin tähän teokseen kuin hullu puuroon siksi, että siinä liikuttiin minulle tärkeillä taajuuksilla – sukututkimuksessa, Suomen ja Venäjän rajaseudulla, ääriliikkeiden ja uskonnollisten lahkojen epäloogisissa maisemissa ja militarismissa. Sydänraja on näitä ilmiöitä valottava herkkä, runollinen ja feminiininen teksti. Sanaa feminiinisyys usein käytetään mollaamistarkoituksessa – tässä feminiinisyys ei ilmene kauneudenhoitona, shoppailuna ja turhana juoruiluna, vaan naisellisena viisautena, sisäisinä maisemina ja itsetutkiskeluna.

Romaanin päähenkilö on 23-vuotias Ronja Sachsen, vasemmistolaisradikaaliperheen haahuileva kasvatti, jonka sukutausta on Karjalassa. Ronjan Aino-mummo on edelleen elossa ja omaa rankan lottataustan. Huomatessaan pojantyttärensä kiinnostuksen äärioikeistolaisuuteen ja sotasankarien kritiikittömään palvontaan hän pyrkii informoimaan tyttöä Otto-isoenon oikeasta persoonasta ja sodan realiteeteista, mutta Ronja ei kuuntele. Ronjalle olennaista on rakentaa itselleen mieluisa menneisyys ja tahraton sukulaissankari. Otto Sachsenin Kannakselle katoamisesta tehdään pian myytti, jonka ympärille Sydänraja-liike rakentaa ideologiaansa. Sachsen-nimikin viittaa sopivasti arjalaisiin juuriin.

Lintunen on tiivistämisen mestari: 232 sivuun mahtuu varsinainen henkinen odysseia, jonka vaiheista minua eniten miellytti Ronja-soturin tiedonkeruuretki Antrean maisemiin, Kanneljärven kylään, josta naisen isänpuolinen suku oli kotoisin. Rahapulassa hän tarjoutuu vapaaehtoiseksi joutsenolaisen kristillisen yhteisön sananlevitysmatkalle. Evankelistat Teijo Raappana ja Riitta Loponen ovat aviottomassa seksisuhteessa keskenään, mutta piilottavat himonsa ylimaallisten Israelin palmunlehväilmestysten taakse. Nuorelle Ronjalle hurmoksellinen uskonnollisuus on kuitenkin liikaa, ja hän lahjoo ryhmän autonkuljettajan jättämään seurueen ja viemään tämän yksityisesti sukunsa ”hoodeille”. Tämä road movie on teoksen humoristisin ja mieleenpainuvin osuus ja kehyskertomus, jonka ympärille muu tarina rakentuu. Olisin lukijana viihtynyt Antrean rannoilla pidempäänkin erityisesti kylien nykyasukkaiden vieraina.

Vakavammalla tasolla teos kertoo ääriliikkeiden harjoittamasta aivopesusta, eristäytymisestä ja sosiaalisesta kontrollista. Sydänraja-liikkeen johtohahmot ovat korkeasti koulutettuja nuorehkoja naisia, mukaan mahtuu jopa poliittisen historian professori. Tämä militantti solu on kytköksissä laajempaan IKL-liikkeen elvytysoperaatioon. Nuorten naisten käyttämät sinimustat rintanapit kertovat huumorintajuttomasta sitoutumisesta menneen päivän kollektiiviseen hurmokseen. Liikkeen toiminnan kuvaus oli uskottavaa ja todellisentuntuista.  Verrattuna vaikka taannoin tänne arvioimaani Pirjo Hassisen Populaan (Otava, 2012) Lintusen kuvaama liike on älyllisempi ja paremmin organisoitu. Hassisen kuvaus äärioikeiston arjesta on irvokkaampi ja parodisempi; tässä kuvataan järkiperäisempää liikehdintää, joka kuitenkin murenee epäloogisuuksien ja vääränlaisen sentimentaalisuuden alle.

Toinen kiinnostava vertauskohta on Dome Karukosken Leijonasydän- leffa. Siinähän kuvataan uusnatsien stereotyyppistä kannattajajoukkoa, lähiöiden syrjäytyneitä ja vähän koulutettuja poikaporukoita ja heidän harrastamaansa silmitöntä väkivaltaa. Tässä taas liikkeen johtohahmot ovat poliittisen teoriansa lukeneet ja osaavat siteerata lähteitään pilkuntarkasti. Väkivaltaan ei turvauduta lainkaan, vaan kerätään valmiusjoukkoja. Lintunen seikkaileekin vähän tunnetulla alueella – äärioikeistolaisten naisten mielenmaisemissa, joista harvoin kuulee medioissa. Onko heitä oikeasti olemassa ja jos on, onko olemassa tällaisia aatteen itsenäisesti omaksuneita naissotureja – yleinen kuva kun taitaa olla, että ainoat ääriliikkeiden kokouksissa viihtyvät naiset ovat tyttöystäviä tai vaimoja, uuden arjalaisen polven synnytyskoneita.

Uskonnollisten herätysliikkeiden ja äärioikeiston toiminnan logiikan vertailu on myös tässä ilmiömäistä. Palavan suitsukkeen ja mirhan evankelistoja kuvataan sympaattisemmin kuin Sydänrajan avainhenkilöitä. Lähetyssaarnaajien rakkauden hedelmän syntymä lakkauttaa kaunan autokuskin, Ronjan ja lähettiläiden välillä. Romantiikkaakin piisaa, vaikka se ei ole kerronnan keskiössä. Kerrassaan upea pieni, suuri romaani, joka innoittaa etsimään Lintusen tuotantoa enemmänkin. Tämä teos toimisi myös mahtavasti elokuvana. Sitä odotellessa…

Anun ihmeelliset matkat

© 2015 Maritta Lintunen